Tuomo päätyi ICT-alalle monen mutkan kautta

Kauas ei ole tultu siitä pienestä pojasta, jota kiehtoi ennakointi ja syy-seuraussuhteet sekä harmonian tavoittelu. Olen aina nauttinut oivallusteni jakamisesta ja erityisesti niiden testaamisesta vuorovaikutuksessa muiden kanssa.

Pienen pojan haave oli tulla taitavaksi arkkitehdiksi tai tuomariksi, mutta nuoruuden vilkkaudeltani en tainnut koskaan saavuttaa sellaista opiskelun intensiteettiä, jotta moiset haaveet siinä muodossaan olisivat voineet toteutua. Mutta elämä on ihmeellinen voima, joka tukee meidän pyrkimyksiämme eri tavoin, joskus toiminnan ytimessä ja toisinaan alitajunnan tasolla valintojamme ja päätöksiämme ohjeistaen.

Alkukiihdytys ihmistyöstä

Nuoruudessani vilkkaudestani ja sosiaalisuudestani oli paljon etua. Peruskoulun ja lukion sekä armeijan koulutuksen jälkeen verkostoiduinkin nopeasti kotikaupunkini Kemin sivistys- ja nuorisotoimen eri toimijoiden kanssa. Tuo verkosto viitoittikin polkuani hyviin vuorovaikutustaitoihin lukuisten opettajan- sijaisuuksien sekä erilaisten nuoriso- ja raittiustoimen tehtävien, kuten myös useiden ravintoloiden ja kaupunginteatterin vahtimestarin töiden kautta – erilaisten ihmisryhmien ja -taustojen ymmärtämiseen.

Ympärilläni oli paljon ihmisiä, kuuntelin heidän ajatuksiaan ja tunsin empatiaa, jota en tietenkään näin osannut silloin vielä sanoittaa. Nykyään vuorovaikutusmuotoilun oppien myötä näen omatkin kokemukseni ja kehitysaskeleeni aivan toisessa valossa.

Suuri rooli oli myös pitkäaikaisilla harrastuksilla, itsepuolustuslajeilla, Kiinan kielen opinnoilla, sekä vapaaehtoistyöllä erilaisten järjestöjen, kuten esimerkiksi Nuorten Palvelun, hyväksi.

Moniammatillisia polkuja

Nuoruudessani yläasteella ja osin lukiossakin minulla oli onni saada työskennellä isäni konepajassa koulupäivien jälkeen. Käsityötaidot ja konkreettisten asioiden luominen ovat olleet tärkeä ja kannustava osa nuoruuttani.

Jo isoisäni kanssa puuveneitä rakentaessa, kalastusverkkoja ja erilaisia maatilan kunnostus- ja rakennustöitä tehdessä kehittyi mielessäni ajatus käsityöläisyydestä sekä omien palvelujen ja tuotteiden muotoilusta. Vaikkei silloin nykyaikaisista muotoilun opeista ollutkaan mitään käsitystä, tunsin vahvasti, että tulevaisuudessa luon ja teen jotain arvokasta käsilläni.

Niinpä polkuni veivät minut myös konepuusepän ja metallialan tuotannon tehtäviin, mutta niihin en sittenkään jäänyt. Ne kun tuntuivat paljon hienommilta harrastuksina kuin päivittäisenä ammattina. Ja harrastuksenani nämä työt ovat säilyneet tähän päivään asti.

Löysin tietojenkäsittelyn. Pääsin opiskelemaan Kemin-Tornion ammattikorkeakouluun taloutta ja hallintoa sekä siinä samalla pääsin kiinni pieniin lisätienesteihin Kaupunginteatterilla, ravintoloissa ja ehkäpä koko suomen ensimmäisenä suomenkielisenä Kiinan kielen opettajana omassa opinahjossani AMK:ssa.

Koulutuksesta ura

Perhesyistä elämä näytti uusia polkuja. Olin tavannut lasteni äidin. AMK-opinnosta Kemissä siirryin lennosta Rovaniemen kauppaoppilaitokseen datanomin opintoihin, suoritin ne pikavauhtia 15 kuukaudessa ja sainkin heti työpaikan Kemistä Länsi-Pohjan SHP:n keskussairaalan järjestelmäasiantuntijana.

Ura johti Kemistä Ouluun Compaq Computer Oy:n palvelukseen on-site-asiantuntijatehtäviin Oulun läänissä ja Lapissa, eli koko pohjoisen Suomen liiketoimintakriittisten tietojärjestelmien parissa.

Kriittisen asiakastyön haasteet tuntuivat heti sopivilta omalle persoonalleni. Sain oikein heittäytyä ratkomaan ongelmia ja pelastamaan maailmaa, sen ihmisiä sekä ihmisiä palvelevia järjestelmiä.

Aikojen saatossa työnantajan nimi vaihtui HP:ksi, mutta työ itsessään oli tärkeintä ja tyydytti tekijäänsä. Työ oli toimimista tietotekniikan keihäänkärjessä erilaisten uusien teknologioiden kuukausittain vallatessa ja muuttaessa alaa sekä tietysti asiakkaiden konesaleja.

Asiantuntemukseni keskittyi Windows- ja VM-ware-virtuaalipalvelin ja -tallennusjärjestelmiin, SAN ja LAN -verkkoihin sekä liiketoimintakriittisten tietojärjestelmien kokonaistukeen, ratkaisujen ja integraatioiden rakentamiseen sekä kouluttamiseen ja valmentamiseen. Kunnes vuonna 2012 loppuvuodesta työt loppuivat erilaisista HP:n liiketoiminnan järjestelyistä seuranneiden liikkeenluovutusten ja toimittajavaihdosten seurauksena.

Urasta uudelle matkalle

Saamani tukipaketin turvin irtauduin pehmeästi työelämästä. Erilaisten käänteiden jälkeen olinkin taloudellisesti ja ajallisesti ”väli-eläkkeellä” aina vuoden 2016 alkuun saakka, jolloin lähdin opiskelemaan Oulun ammattikorkeakouluun tietojenkäsittelyn koulutusohjelmaan digitaalisten palvelujen asiantuntijaksi. Siis takaisin tietotekniikan keihäänkärkeen, mutta hieman eri tulokulmasta.

Kun ennen olin ratkomassa ongelmia, kriisejä tai katastrofeja eli ns. ”sammuttamassa tulipaloja”, niin nyt pääsin kouluttautumaan upeiden kouluttajien ohjauksessa ja muotoilemaan ja rakentamaan ratkaisuja niiden elinkaaren alkupäähän.

Opinnot olivat uskomattoman kiehtovia, kun pitkän kokemuksen ja asiantuntemuksen ketjuun sai lisätä uusia kiiltäviä lenkkejä digitaalisten palvelujen tuotannon ja palvelumuotoilun sekä erilaisten ohjelmistoprojektien ja harjoitusten muodossa.

Opintojen kruununa suoritin OAMK DEVlab -opinnot ja tein opinnäytetyöni käyttäjäkokemuksen muotoilusta (Lean UX Design) mobiilisovellukseen ja -palveluun lasten ja vanhempien vuorovaikutuksen tueksi.

Opiskelu ei pääty koskaan

Tällä alalla opinnot eivät pääty, eikä kukaan ole valmis. Itsekin kesäkuussa 2018 pikavauhtia 2,5 vuodessa valmistuttuani hain heti useita työpaikkoja, ja tunsin että mun on vieläkin päivitettävä omaa kyvykkyyttäni pilvipalvelujen rakentamisen sekä hallinnan suuntaan. Pääsin TE-palvelujen ja Sarasen yhteishankkeeseen opiskelemaan Cloud Academy -koulutusohjelmaan neljäksi kuukaudeksi.

Ei siis pidä lannistua, vaikka sitä itsellenikin oikeaa viisasta työnantajaa on hieman saanut odottaa. Tänä päivänä tuntuu olevan kyseenalaista rekrytoida viiskymppinen  monin tavoin kokenut substanssiosaaja, kun organisaatiot ovat haastattelijoita lainatakseni ”nuorekkaita” ja erittäin kykeneviä.

Mutta entä kokonaisuuksien hallinta? Ja entä ne toiminnan ja yksilöiden ohjenuoria yhteenompelevat generalistit, nuo käyttäjien toiminnan katselijat sekä tuntojen tulkitsijat? Paljonko sitä koodia kirjoitetaan roskiin?

Opiskelen tätä nykyä esim. Udemy-palvelun kautta ja tutkin itselleni mielenkiintoisia aiheita eri lähteistä artikkeleita lukien sekä koko digitaalisten palvelujen ja vuorovaikutusten muotoilun kenttään vaikuttaviin asioihin perehtyen.

Koen että näillä kokemuksillani ja taidoillani voisin tuoda hyvinkin laajan kokemuspiirini ja verkostoni jonkun niitä arvostavan työnantajan ohjelmistokehityksen, palvelutuotannon tai -tuotteiden hyväksi.

Minulle ihmisten ja palvelujen/sovellusten toiminnan yhteistyön ymmärtäminen, ja kummankin osapuolen kehittäminen sekä valmentaminen olisi eittämättä mielenkiintoisinta, jopa kiehtovinta mitä voisin kuvitella työkseni tekeväni.

Onkin palattu tavoitteiden lähtöpisteeseen: arkkitehdin ja asianajajan hybridiin – palvelujen ja kokemusten vuorovaikutusten muotoilijaan.

Tässä ammatissa taito on kykyä ymmärtää ja toteuttaa perusasioita. Periksiantamattomuus ja pitkäjänteisyys ovat myös tärkeitä ominaisuuksia. Välillä on hyvä tarkistaa, mitä ovat ne omat unelmat, joita kohden kuljemme.

Asiat eivät vaikuta meihin läheskään niin paljon – kuin käsityksemme niistä!

Kirjoittaja: Tuomo Ruikka, 50 vuotta, Kempele